Aamulla kävin taas perinteisesti lenkillä hienossa pakkassäässä. Minulle sopii todella hyvin tämä aamulenkkeily, olenhan aamuihmisiä. Mutta maanantaina alkaa arki ja työt kutsuvat että aamulenkeille saa heittää hyvästit. En aio lähteä lenkille 5.30...Tosin teen välillä iltavuoroa niin onhan niitä mahdollisuuksia.

Tänään aamupala venyi melkein yhteentoista ja tuli syötyä liian monta uunissa paistettua perunapiirakkaa...Mutta koitan olla potematta huonoa omatuntoa.

Kaikkialla toitotetaan sitä että laihduttaminen on kestävyyslaji. Ja onhan se totta! Joskus vaan toivoisi että tämä koko juttu olisi semmoinen pikamatka...Mutta tämä asennoituminen teettää välillä töitä. Mikä kiire tässä on? Koko elämä aikaa.