Tänään taas kävelyä 50 min. Olen opetellut ottamaan tuota aikaa itselleni. Tänään(kin) oli tilanne että olisi ollut kaikkea muuta. Mutta minä päätin mennä lenkille. Eikä siinä mitään hirveyksiä tapahtunut vaikka minä olin lenkin ajan pois kotoa. Tämä projekti vaatii perheeltä (mieheltä) opettelua. Että minä en ole aina tässä. Ja että joku muukin voi hoitaa asioita.

Ja nyt olen kauhukseni (!) huomannut miten jopa nautin tuosta kävelystä. Varsinkin kun tekee pitemmän lenkin niin sen jälkeen olo on aivan mahtava. Tuntee kun veri kiertää koko kehossa. Ja saa lisää energiaa. Huh, sohvaperunastahan on tullut oikea himokuntoilija. Toivotaan vaan että innostus jatkuu eikä lopahda.