Keskiviikko jo. Eilen ja tänään melko perinteiset lenkit. Eilen pidensin vähän matkaa mutta tänään se aika oli jo normaali 50min (no, eilen 55min...).

Ihmettelen taas miten eräät ihmiset ovat luonnostaan oikeita kohtuuden ystäviä. Otetaan vaikka esimerkiksi mieheni. Hän syö esim. yhtä Kismettiä kaksi-kolme päivää töissään kahvitunnilla. Joululahjaksi saamansa pieni suklaarasia on vielä puolillaan...Ensimmäistä kertaa kun kävimme pizzalla hän ehdotti että otetaanko pizza puoliksi??? Tiedustellessani syytä siihen hän kertoi aina siskonsa kanssa tekevänsä niin...Just. No, hänellä ei ole painon kanssa ongelmia, tai tavallaan on, painoa voisi olla ehkä enemmänkin, 178cm ja 65kg. Tasan ei käy onnen lahjat.

Mietin että miten paljon lapsuudella on vaikutusta tuohon asiaan? Miehellä on  neljä sisarusta ja kaikki on jaettu sitten viiteen osaan. Minulla on yksi veli ja se litran jäätelöpaketti jaettiin kahtia...Meillä oli lapsuudessa tili läheisessä ruokakaupassa ja me saimme ostaa sieltä herkkuja aina koulun jälkeen. Ja mehän ostimme. Ehkä minun vanhemmillani oli periaatteena se että pitää antaa omille lapsille herkkuja kun he eivät niitä itse lapsena saaneet...Minä olen kyllä paljon tiukempi omien lasteni kanssa.

Tämmöisiä ajatuksia tänään.