Näin nyt on. Seuraavat yhdeksän päivää vapaata ohjelmaa ilman aikatauluja.

Tänään päätin lähteä yksin hiihtämään kun halusin kokeilla mihin rahkeet riittävät. Poika lähti mukaan mutta kääntyi sitten takaisin kuten sovittiinkin. Minä hiihdin ja päädyín paikkaan missä en olekkaan koskaan aikaisemmin käynyt. Tuli risteys missä oli kyltit 3km ja 5km. Minä valitsin tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Mäkistä maastoa, hiki päässä painoin menemään. Sitten oli kylttejä missä oli paikannimiä ja ne eivät oikein mitään minulle sanoneet. Kerran palasin jo takasinpäin ja vaihdoin toiselle ladulle. Siinä sitten totesin että taidan olla hieman eksyksissä. No, vauhti tappaa ei matka ajattelin. Toivoin vaan ettei tulisi sähkökatkosta. Kello oli kuitenkin jo yli seitsemän ja oli pimeää. Ja kyllähän minä lopulta päädyin siihen samaan risteykseen missä oli ne matkat, tulin vaan sieltä 5km suunnasta...Eli olin harhautunut siltä kolmosen ladulta.

Mutta arvatkaapas kuka on helkatin onnellinen!!!! Minä hiihdin tunti neljäkymmentäminuuttia!!!! Ja jaksoin loppuun asti ihan kunnialla. Olinhan minä poikki, tai olen poikki. Mutta kun tuossa kävelyssä syke ei nouse niin nyt sen sain nousemaan. Kaikki vaatteet märkinä...En nyt ihan joka päivä tuommoista lenkkiä tee mutta kyllä se välillä hyvää tekee. Ja nyt todella huomasin miten kunto on noussut. Hiihto on kyllä mun juttu. Ja täällä voi hiihtää vaikka kesällä!!! On meinaan putki meillä.

Nyt pitää vähän venytellä että pääsee huomenna sängystä ylös.